Kuka on neulesuunnittelija Paula Niskasaari?
Mä olen Paula, 42-vuotias yrittäjä ja luova nörtti, joka asuu Etelä-Pirkanmaalla punaisessa hirsitalossa, jonka pihassa voikukat saavat kasvaa kukkapenkissä ja autokatoksessa säilytetään polkupyöriä. Talossa asuu myös puoliso, kaksi melko pientä tyttöä ja yksi valtavan iso norjalainen metsäkissa.
Kauanko olet neulonut ja milloin aloit itse suunnitella neuleita?
Mä muistan neuloneeni joskus yläasteikäisenä muutaman villapaidan, mutta kunnolla innostuin neulomisesta vasta joskus opintojen jälkeen, lähempänä kolmeakymppiä.
Idea neulesuunnitteluun tipahti taivaalta kesällä 2019, jolloin olin siirtymässä äitiyslomalta päätoimiseksi yrittäjäksi. Pyörittelin mielessäni asioita, mitä kaikkea voisinkaan nyt tehdä, kun mulla ei ole enää vanhaa työpaikkaa haittaamassa muita projektejani, ja lapsetkin olisivat päivisin päiväkodissa.
Keksin, että voisin suunnitella neuleohjeita ja myydä niitä lehdille. Kävin ostamassa lankaa, neuloin päästäni kaksi paria sukkia ihan hirveässä flowssa, kirjoitin niille ohjeet ja lähetin ne eräälle käsityölehdelle. Jostain oudosta syystä he lupasivat julkaista ne molemmat ja vielä maksaa siitä mulle rahaakin. Joten ajattelin, että tehdäänpä sitten tätäkin, kun näköjään on kysyntää.
Mulla ei ollut ikinä mitään suurta haavetta ryhtyä suunnittelijaksi, mutta se on osoittautunut mahtavaksi tavaksi tehdä ideoista näkyviä.
Miten kuvailisit tyyliäsi sukkasuunnittelijana ja miten tyylisi on syntynyt?
Tykkään helpoista mallineuleista, jotka jäävät nopeasti mieleen ja joita voi neuloa kierroksen silloin ja toisen tällöin, ja joita voi tehdä silloinkin, kun elämä on täynnä kurahanskoja, kaatuvia maitolaseja ja nukkumaanmenohässäköitä. Kun kalenteri ovat täynnä muistettavia asioita, neuleohjeen on hyvä olla sellainen, jossa voi onnistua, vaikka päähän eivät mahdu kierrosnumerot eivätkä poikkeukset.
Mä olen aina lähestynyt sukkamalleja jotenkin insinöörimäisesti, ongelmaa ratkaisten. Mietin usein, millaisia malleja maailmasta puuttuu, ja vaikka jonkun mielestä ei varmaan puutu mitään, niin itse täytän aina jotain tarvetta sukkamalleillani.
En kovinkaan usein suunnittele ohjeita pelkästään naisten jalkaan, koska naisten sukkiin on kauniita ohjeita maailma väärällään – mutta koitapa etsiä kiinnostavia sukkaohjeita nelivitoseen miehen jalkaan, valikoimaa on jo paljon vähemmän!
Mikä on ollut hienoin tai mieleenpainuvin hetki suunnittelijan urallasi?
Ennen kuin yhtään neuleohjettani oli julkaistu missään, lähetin hetken mielijohteesta ohje-ehdotuksen Knittyyn, viime tingassa, niin kuin tyyliini kuuluu. Olen neulonut tosi paljon Knittyssä julkaistuilla ohjeilla, ja muun muassa isoimman sukkaidolini Cookie A:n ohjeita on ollut Knittyssä. Olin tippua penkiltä, kun sain viestin, että ohjeeni oli hyväksytty Knittyn talvinumeroon 2019 – ja eikä siinä vielä kaikki: parasta ja pelottavinta oli se, että ohjeeni editoi julkaisukuntoon the Kate Atherley.
Tuo Knittyssä julkaistu, vaatimaton säärystinohje oli mun ensimmäinen julkaistu ohjeeni ja se määritti parin vuoden ajan mun tekemisiäni neulesuunnittelun parissa.
Mitä tavoitteita tai unelmia sinulla on suunnittelijan urasi suhteen?
Haluaisin suunnitella lastensukkamalliston.
Tosi usein näkee ohjeita lasten sukkiin, jotka ovat kuin aikuisten sukkia pienoiskoossa: kauniita ja hillittyjä, järkeviä ja käytännöllisiä. Mutta ainakaan mun tuntemani lapset eivät ole ikinä sellaisille lämmenneet! He haluavat kaikki sateenkaaren värit, yksisarvisia, brontosauruksia ja sukkia joissa on liikuteltava kaivinkoneen kauha tai apinanhäntä. Siis kaikkea kreisiä ja epäkäytännöllistä.
Haluaisin suunnitella sellaisia sukkia, joista lapset haluavat käyttää ja joille aikuiset pyörittelevät silmiään.
Mikä on suosikkitekniikkasi tai vinkkisi sukkien neulontaan?
Tykkään, että yksinkertainen on kaunista ja asioista ei tarvitse tehdä turhan hankalia ihan vain siksi, että helppo on jo nähty. Rakastan raitoja, nostettuja silmukoita ja jämälankoja, ja mun ohjeissa näkyy näitä kaikkia kolmea, usein samassa ohjeessakin.
Suosikkiniksini sukan – tai ihan kaikkeen muuhunkin – neulontaan on viimeistely. Monta kertaa ihmiset ovat kehuneet tasaista käsialaani, vaikka todellisuudessa mun sukkani ovat puikoilta pudotessaan ihan samanlaista perunapeltoa kuin kenellä tahansa. En ole mitenkään erityisen hyvä neulomaan, mutta olen ihan erinomainen viimeistelijä, ja salainen aseeni ovat maailman parhaat HellMa-sukkaplokit.
Upotan sukat veteen ja usein unohdan ne sinne niin pitkäksi aikaa, että ne ehtineet imeä veden kunnolla kuituihin. Sitten puristan ylimääräisen veden varovasti pois, ensin käsin ja sitten pyyhkeeseen. Vedän sukat plokin päälle ja annan kuivua.
Paula muualla verkossa:
Verkkosivu: https://www.neulovilla.fi
Instagram: https://www.instagram.com/neulovilla