Villasukan kantapää on mahdollista neuloa monella muullakin tavalla kuin sillä koulussa opitulla. Tässä jutussa vertaillaan eri kantapäätekniikoita ja niiden sopivuutta eri projekteihin, mallineuleisiin ja jalkoihin.
Kolme ensimmäistä kantapäätä (tavallinen, vahvistettu ja ranskalainen) ovat eri versioita lappukantapäästä, joten niitä voi monissa sukkaohjeissa vaihdella keskenään, jos toinen tuntuu istuvan omaan jalkaan paremmin. Näitä kantapäitä voi myös helposti muokata jalkaan sopivaksi lisäämällä tai vähentämällä kantalapussa neulottavia kerroksia.
Kolme seuraavaa (tiimalasi-, tomaatti- ja jälkijättöinen kantapää) ovat samankaltaisia siinä mielessä, että niiden jälkeen ei tehdä kiilakavennuksia. Näin ollen nämä sopivat matalaan jalkaan hyvin, mutta monilla jäävät kiristämään kantapään kohdalla, ellei tee ylimääräisiä lisäyksiä ja kavennuksia. Toisaalta, kun silmukkamäärä pysyy kantapään jälkeen samana, voi varren mallineuletta jatkaa jalkaterään ilman sen kummempia soveltamisia.
Seitsemäs villasukan kantapää eli kiilakantapää puolestaan on näistä kantapäistä tilavin – eli jos tuntuu siltä, että sukka ei mene peruskantapäällä jalkaan, kiilakantapää saattaa olla ratkaisu. Toisilla tämä kantapää jää kuitenkin lörpöttämään ja on epämukava varsinkin kengissä käytettäessä.
1. Tavallinen kantapää
Lappukantapää, hollantilainen kantapää, laatikkokantapää – tällä tekniikalla on monta eri nimeä, mutta se on se useimpien tuntema ”tavallinen kantapää”. Tätä kantapäätä voi muokata eri mallisiin jalkoihin sopivaksi muuttamalla kantalapun korkeutta tai kiilakavennusten tiheyttä. Jos jalkasi on korkea, neulo kantalappuun pari kerrosta lisää, ja vastaavasti poimi kantalapun reunasta enemmän silmukoita, ja päinvastoin.
2. Vahvistettu kantapää
Vahvistettu kantapää on muuten samanlainen kuin tavallinenkin, mutta kantapäätä neulottaessa oikealla puolella nostetaan joka toinen silmukka neulomatta. Tämä tekee kantapäästä napakammin istuvan ja kestävämmän. Vahvistettua kantapäätä voi muokata samoin kuin tavallistakin.
3. Ranskalainen kantapää
Myös ranskalainen kantapää on yksi versio lappukantapäästä: se on hiukan perusmallia pyöreämpi, ja se antaa erilaista ilmettä perussukalle. Ranskalaisesta kantapäästä tulee korkeampi kuin peruskantapäästä, joten se kannattaa huomioida kantalappua tehdessä, ja tarvittaessa vähentää kerrosten määrää.
4. Tiimalasikantapää
Tiimalasikantapää on usein se, jota kokeillaan sitten, kun lappukantapäitä on neulottu kyllästymiseen asti. Jos silmukoiden poimiminen kantalapun reunasta ei ole sinun juttusi, niin tässä kantapäässä sitä ei tarvitse tehdä! Tiimalasikantapäästä tulee perusohjeella neulottuna aika matala, joten korkeaan jalkaan se ei istu ilman muutoksia.
5. Jälkijättöinen kantapää
Jälkijättöinen kantapää saattaa hyvinkin olla kantapäistä helpoin neulottava: kantapään kohta voidaan neuloa suorana pötkönä, ilman lisäyksiä tai kavennuksia. Kantapään kohdalla silmukat neulotaan apulangalla, ja kun sukka on muuten valmis, apulanka puretaan ja sen kohdalta poimitaan silmukat kantapäätä varten. Jälkijättöinen kantapää neulotaan kaventamalla samoin kuin sukan kärjessä. Jälkijättöisestä kantapäästä voi tehdä tilavamman neulomalla apulangalle enemmän kuin puolet silmukoista tai neulomalla pari kierrosta sileää ennen kavennuksia.
6. Tomaattikantapää
Jos olet neulonut tiimalasikantapään, osaat varmasti myös tomaattikantapään. Se tehdään samaan tyyliin lyhennetyillä kerroksilla, mutta pidennetyt kerrokset jätetään kokonaan välistä. Tomaattikantapää siis muodostuu kolmesta lyhennetyin kerroksin muotoillusta kiilasta. Samaan tapaan kuin tiimalasikantapää, tämäkin sopii melko matalaan jalkaan, sillä silmukoiden määrä puikoilla pysyy kantapään neulomisen ajan samana.
7. Kiilakantapää
Kiilakantapää puolestaan sopii erinomaisesti heille, joiden jalka jää jumiin kantapään kohdalla sukkaa jalkaan laittaessa: tässä kantapäässä on tilaa korkeallekin jalalle! Kiilakantapäässä ei myöskään tarvitse poimia silmukoita, vaan silmukoita ensin lisätään ja sitten kavennetaan.
